Tänään
oli valtakunnallinen toimintapäivä koulutusleikkauksia vastaan. Hesassa
ja Turussa osoitettiin mieltä satojen ihmisten voimin, Joensuussa oli myös miekkari ja muuallakin
keskusteltiin koulutuspolitiikan suunnasta. Ja kriittinen keskustelu
aiheesta on juuri sitä mitä minäkin olen koittanut vuosia pitää hengissä
kuten mun blogia seuraavat tietävät.
http://evaliisaraekallio.blogspot.fi/
Olen tosi iloinen että tänäänkin on taas toimittu yhdessä :) Tässä alla on mun puheeni Turun mielenosoituksesta, sanasta sanaan, en osannut nyt väsyneenä lähteä karsimaan. Muitakin puheita ja postauksia on varmasti tulossa tähän osoitteeseen :) Miekkaritunnelma oli aurinkoinen ja lämmin, josta osoituksena tämä kuva jossa minä ja turkulainen opettaja Jaakko Lindfors tosi rennoissa fiiliksissä!
************************
Moi
kaikki, mun nimi on Eva-Liisa Raekallio ja oon mukana Koulutuslakko
Turku-liikkessä. Oon opiskelija ja opetusalan pätkätyöläinen ja mulle on
tosi luonnollista olla taas mukana koulutuspoliittisessa aktivismissa,
mä nimittäin vedin vuonna 2009 Turun opiskelijatoimintaa osana
valtakunnallista Opiskelijatoimintaverkostoa.
Silloin
protestoitiin uutta yliopistolakia vastaan ympäri Suomen. Vaikka tässä
on monta vuotta väliä, niin samoja piirteitä on paljon kun ajatellaan
vaikka yliopistoja. Uusi yliopistolaki heikensi yliopistojen rahoitusta
ja teki siitä paljon epävarmempaa. Voi ajatella että jo silloin alettiin
muokkaamaan maaperää lukukausimaksuille: kun yliopistot köyhdytetään
niin on luonnollista, että rahoitusmahdollisuuksia ryhdytään katsomaan
lukukausimaksuista. Tässä on aika pitkällinen prosessi mun mielestä.
Tänään
osoitetaan mieltä hallituksen suunnittelemia koulutusleikkauksia
vastaan, ja vaikka on toisaalta hienoa olla mukana tekemässä työtä taas
paremman koulutuspolitiikan puolesta, niin kuitenkin tuntuu että ollaan
tämän melkein seitsemän vuoden aikana menty vain huonompaan suuntaan.
Juhlapuheissa ja vaalilupauksissa korostetaan aina sitä, miten tärkeää
koulutus on, ja miten siitä ei missään oloissa saa leikata. Mutta
vaalien jälkeen koulutus onkin usein se ensimmäinen, josta leikataan.
Nyt
sanotaan, ettei Suomella enää ole varaa ylläpitää tätä
koulutusjärjestelmää. Puhutaan paljon myös siitä että että Suomi pitää
pelastaa talkoilla. Mutta mun mielestä on jotain todella pahasti
pielessä siinä kohtaa, jos talkoot ovat pakolliset vain osalle
väestöstä. Nythän esim. lapset, opiskelijat ja opettajat kärisvät
leikkauksista todella paljon, jos ne toteutuvat, mutta varakkain
kansanosa on mukana vapaaehtoispohjalta. Tämä ei sovi mun oikeustajuun.
Tässä
tilanteessa onkin entistä tärkeämpää, että ihmiset toimivat yhdessä.
Siksi on niin hienoa nähdä täällä näin paljon ihmisiä ja olen myös
todella iloinen, että tänään tapahtuu koulutusleikkauksia vastaan eri
puolilla Suomea. Helmikuussa 2009 toimittiin myös yhdessä ympäri Suomen,
ja muistan pääuutiset siltä illalta: "Virallinen viesti yliopistoilta
on, että yliopistouudistuksessa kaikki on hyvää. Tänään ei näyttänyt
siltä, kun yliopistokaupungeissa ympäri Suomen osoitetiin mieltä lakia
vastaan".
Tälläkin
kerralla virallinen viesti on, että koulutuksesta pitää leikata, ettei
meillä ole muuta vaihtoehtoa. Kun katson meitä kaikkia täällä ja
ajattelen mitä muualla Suomessa tapahtuu, niin tiedän ettei se ole
totta!
Kiitos kun olette täällä ja hyvää mielenosoituspäivää kaikille!!
